Terhi Koulumiehen blogi

Uusi suomi uutisoi juuri, että Keskuskauppakamarin mukaan Suomen malli naisten määrästä yhtiöiden hallituksissa sopii vientituotteeksi maailmalle. Niinköhän. Suomi ei taida olla kuitenkaan mikään mallimaa naisjohtajien määrässä.

Etla julkaisi juuri Antti Kauhasen ja Sami Naparin tutkimuksen, jonka mukaan miehet saavat urallaan ylennyksiä paljon helpommin kuin naiset. Tutkimuksessa oli vakioitu lähes kaikki mahdollinen koulutuksesta, työurasta ja työaikapanoksesta lähtien. Tietenkään tulos ei yllätä ketään, mutta toivon, että tutkimukset jatkossa vähän useammin porautuisivat ilmiön taustoihin.

Nyt Kauhanen ja Napari eivät osanneet sanoa, mistä ero syntyy. Vähän sama on siinä naisen eurossa, joka on 80 senttiä, ja lasten viikkorahassa, joissa tuo ero on jo näkyvissä. Kun kaikki muut tekijät on riisuttu niin ero vain säilyy, eikä palkkaeroa voi selittää esimerkiksi työpäivien pituudella.

Se kertoo mielestäni siitä, että taustalla vaikuttavat niin vaikeasti tunnistettavat asenteet, että ihmiset itsekään eivät niitä itsessään havaitse. Vanhempi miesjohtaja voi aivan vilpittömästi pitää nuorta miestä parempana työntekijänä kuin naista, koska alitajuisesti näkee miehessä oman itsensä nuorena leijonana.

Jotkut nykytilanteen puolustajat jopa väittävät ihan pokkana, että naiset eivät itse halua ylennyksiä, mutta sellaisen älyvapaan ajatuksen nyt voi jättää omaan arvoonsa.

Jotkut miehet eivät ole uskoneet epätasa-arvon olemassaoloa vaan paasaavat keskustelupalstoilla, että tutkimuksessa paljastunut ero johtuu siitä, että naiset eivät vaadi pomolta palkkaa ja ylennystä yhtä ankarasti kuin miehet. Eivät tietenkään vaadi. Jos millä tahansa markkinoilla vallitsee ostajien keskuudessa käsitys, että tuote x on vähän huonompi kuin tuote y, ja jos tuotteet ovat lisäksi substituutteja niin, että kummankin voi helposti korvata toisella, niin sitä x:ää kauppavat myyjät eivät luonnolisestikaan uskalla kiristää ostajalta lisähintaa, kun pelkäävät että koko tuote ei mene silloin kaupaksi lainkaan.

Olin aikoinaan 1995 Suomen ylioppilaskuntien liitossa hallituksessa työllisyys- ja tasa-arvovastaavana. Silloin puhuttiin tutkimuksesta, jonka mukaan työttömät nuoret naiset ottavat vastaan ensimmäisen tarjotun työpaikan, vaikka se olisi huonokin. Nuoret miehet taas odottavat, kunnes saavat paremman tarjouksen, ja siten heillä jo ensimmäinen työpaikka on tasokkaampi kuin naisilla.

Joku voisi sanoa, että ovatpa naiset tyhmiä, kun toimivat noin. Eivät he kuitenkaan vapaaehtoisesti hankkiudu alempiarvoisiin töihin, vaan siksi että tunnistavat ne yleiset asenteet, joiden mukaan naisten työ arvotetaan huonommaksi kuin miesten. He pelkäävät, että heidän työpanoksensa ei menisi kaupaksi, jos olisivat vaativampia. Miehet toimivat samoin, mutta päinvastoin.

Tätä ongelmaa on todella vaikea korjata, koska kyse on ihmisten tiedostamattomista asenteista. Vaikka epäoikeudenmukaisuus suututtaa ja vääryydet tekisi mieli korjata heti, niin ilmeisesti vain ajan kuluminen, sukupolvien vaihtuminen ja epäkohtien lisääntyvä tiedostaminen auttavat asiaa. Tämäkään ei tietenkään ole mikään uusi havainto, mutta aina löytyy niitä, jotka eivät usko koko ongelman olemassaoloon. Heille suosittelen tutustumista tasa-arvon taloustieteeseen, jossa ilmiö selitetään perusteellisesti ja tieteellisesti.

Se on muuten ainoa tentti, jota olen aikoinaan reputtanut kansantaloustieteen opinnoissa… Ajattelin, että tasa-arvokurssin täytyy olla helppoa lässytystä, enkä lukenut materiaaleja lainkaan, kunhan ajattelin kirjoittaa vastaukseen jotakin feminististä. Jaana Kurjenoja ei sitten päästänytkään läpi sellaisilla ”tiedoilla”, mikä oli ihan hyvä, sillä kyseisistä tenttimateriaaleista tosiaan oppi jotakin.

Amerikkalaiset tutkijat ovat todenneet, että naiset, jotka juovat päivittäin lasillisen punaviiniä, ovat laihempia kuin albsolutistit. Uutisen mukaan samansuuntainen vaikutus on muillakin viinaksilla, kuten kaljalla, muilla viineillä ja terävillä, mutta lievempänä.

Ensimmäinen reaktio on että hieno juttu! Toisena tulee mieleen, että oliko tutkimuksessa varmasti vakioitu kaikki muut tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tulokseen. Mitä jos taustasyy olikin koulutus, minkä aiemmin on todettu vaikuttavan ihmisten painoon? Ehkä korkeasti koulutetut naiset lipittävät eniten viiniä ja erikoinen tulos selittyisi sillä. Siitä ei uutisessa kerrottu tarkemmin, mainittiin vain, että naisten elämäntyyli on otettu huomioon, samoin heidän nauttimansa ruokavalio, mahdollinen tupakointi ja liikuntatottumukset.

Eräs ravintotieteilijä kommentoi tutkimustulosta ja arveli, että ehkä laihoina pysytelleet naiset ovat korvanneet lohtusyömistä ja muuta turhaa ahmimista viinillä. He ovat kenties jättäneet suklaat ja muut välipalat syömättä lasillisen jälkeen. Ihan mahdollinen selitys.

Tiedän, että nyt kaikki asiantuntijat varoittavat ihmisiä yrittämästä laihduttaa viinin avulla. Mutta kyllä tässä silti tulee mieleen, että pitäisikö heti heittää keittiönkaappiin kätkemäni 4 suklaalevyä roskiin ja lähteä Alkoon ostoksille… Varmaan lähtisinkin, kunhan joku ensin kertoisi ovatko ne tutkimustulokset yhä voimassa, joiden mukaan jo yksi viinilasillinen päivässä aiheuttaa erityisesti naisille syöpää.

Linkki tutkimuksesta kertovaan englanninkieliseen artikkeliin:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8555461.stm

Mietiskelin tänään uutista, jonka mukaan Helsingin kaupunki haluaa lisätä maahanmuuttajien määrää työvoimassaan ns. positiivisen diskriminoinnin avulla. Täytyy tunnustaa, että kaupunginvaltuutettuna minulta on mennyt vähän ohitse tällainen päätös ja missä se on tehty. Mediassa tosin usein esitellään ”Helsingin kantana” näkemyksiä, joita mikään päätöksentekoelin ei ole vahvistanut. Viimeksi eräs suuri lehti väitti kaupungin haluavan lakkauttaa hillittömän määrän kouluja. Kun uutisen luki tarkemmin, paljastui että kyse olikin joidenkin virkamiesten pohdiskeluista, eikä suinkaan luottamusmiesten päätöksenteosta. 

Jäin kuitenkin miettimään asiaa. Uutisen mukaan ”Helsinki haluaa” alkaa noudattaa työhönotossa maahanmuuttajien positiivista erityiskohtelua. Silloin työnhakijan etninen tausta voitaisiin huomioida rekrytoinnissa niin, että vähemmistöön kuuluva palkattaisiin, jos hän olisi yhtä pätevä hakija kuin enemmistöön kuuluva hakija.

Ymmärrän tavallaan ehdotuksen taustat. Työttömyys on maahanmuuttajien keskuudessa suurempaa kuin valtaväestön piirissä, mikä voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin. On eri asia, jos suomalaisessa perheessä on yksi työssäkäyvä vanhempi ja toinen työtön, kuin että koko maahanmuuttajan perhe tai suku ajautuu pitkäaikaistyöttömyyteen. Jälkimmäisestä seuraa helpommin syrjäytymistä, mikä vieläpä siirtyy tuleville sukupolville.

Toisaalta pitää kyllä sanoa, että ehdotus herättää minussa myös epäilyjä. Yleensäkin ihmisten lokeroiminen ja kohteleminen jonkin ryhmän edustajana tuntuu vieraalta jo pelkästään tasa-arvon näkökulmasta. Koko yhteiskuntakäsityksemme on yksilöllinen, eikä perustu esimerkiksi perheeseen, kuten monissa mannereuroopan maissa. Hyvinvointivaltiomme, kuten verojärjestelmämme, sosiaaliturvamme, oikeutemme ja velvollisuutemme pohjautuvat yksilöön.

Toisaalta on kyllä niin, että voimme tunnistaa vaikkapa työvoimasta ryhmiä, jotka ovat muita heikommassa asemassa työllistymisen suhteen. Näitä ovat maahanmuuttajien lisäksi mm. ikääntyneet, nuoret ilman työkokemusta, pitkäaikaistyöttömät ja perheenperustamisiässä olevat naiset. Silti työelämässä on myös monia ihmisyksilöitä, joille työllistyminen on vaikeampaa kuin toisille. Jos henkilö on aikaisemmin elämässään kärsinyt mielenterveysongelmista ja tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, hänen uudelleen työllistyminensä voi olla hankalaa viiteryhmästä huolimatta, kukapa nyt potentiaalista sairaustapausta uskaltaisi palkata. Kotiäidit ja varsinkin yksinhuoltajat saavat huonommin töitä kuin perheelliset miehet jne jne.

Ehkä vaihtoehtona pitäisi mieluummin pitää työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa pyrkimystä mahdollisimman täydelliseen tasa-arvoon. Ponnisteluja sen puolesta, että töihin palkattaisiin pätevin, eikä esimerkiksi johtajan alitajuinen omakuva itsestään 30 vuotta nuorempana. Pidettäisiin tavoitteena, että ikä, sukupuoli tai kansalaisuus eivät johtaisi kenenkään syrjintään. Näin itse feministinä (ja perheenperustamisiässä olevana naisena, yksinhuoltajana ja entisenä kotiäitinä) todella toivon, että minuakin kohdeltaisiin ihmisyksilöinä, eikä jonkun tietyn ryhmän edustajana.

Työelämässä yksi hyvä keino tasa-arvoiseen kohteluun pääsemiseksi voisi olla työhakemusten käsittely rekrytointiprosessissa mahdollisimman pitkään nimettöminä. Opiskelijoiden kohdalla on jo paikoittain alettukin arvostelemaan kokeita anonyymeinä ja se on vaikuttanut lopputulokseen: nimettöminä arvosteltuina naisten tenttitulokset ovat parantuneet miehiiin verrattuina. Kannatan tämän tyyppistä kokeilua muuallakin. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos työhakemuksista eliminoitaisiin ennen haastatteluja esimerkiksi tiedot hakijan iästä, sukupuolesta, perhetilanteesta tai etnisestä taustasta.

Hallitus aloittaa keskustelut ydinvoimasta ensi viikolla. Esillä on ehdotus, että jopa kolmelle uudelle ydinvoimalalle myönnettäisiin rakennuslupa.

Lisäydinvoiman rakentaminen näyttää saavan kannatusta eduskunnassa. Ylen kyselyn mukaan  109 kansanedustajaa tukee sitä, 46 vastustaa ja 45 ei osaa vielä sanoa kantaansa.

Itse olen periaatteessa ydinvoiman kannattaja, lähinnä ilmastonmuutoksen ehkäisyn näkökulmasta. Lisäksi vaikka Fennovoima, Fortum ja Teollisuuden Voima saisivat hallitukselta tuen lupahakemuksilleen, se ei ilmeisesti tarkoittaisi sitä, että kaikkien rakennustyöt aloitettaisiin samanaikaisesti vaan hankkeet käynnistettäisiin asteittain.

Silti…, täytyy sanoa, että kolme ydinvoimalalupaa kuulostaa hurjalta määrältä noin kertaheitolla.

Ei voi olla totta! Uusi Suomi uutisoi Wincapita-huijarin uudesta tempauksesta:

http://www.uusisuomi.fi/kotima…i%E2%80%9D

Wincapitan uusi versio myy nyt ”automatisoitua valuuttakauppajärjestelmää”, jonka on kehitellyt vanhan WinCapita-sijoitusklubin perustaja Hannu Kailajärvi, jota poliisi on tutkinut pyramidihuijauksesta.

Eikös tyyppi itse ole jopa tunnustanut poliisin tutkintamateriaalien mukaan, ettei sijoitusklubi todellisuudessa harrastanut valuuttakauppaa, kuten väitti jäsenilleen? Voiko joku ihan tosissaan retkahtaa ansaan uudelleen? Kyllä vaan, pahoin pelkään. Ainakin ne jo kertaalleenhuijatut, jotka eivät kehtaa tunnustaa hölmöyttään edes itselleen, saatikka läheisilleen, joita ehkä houkuttelivat verkostoon mukaan. He takertuvat epätoivoisesti mihin tahansa oljenkorteen, joka vakuttaisi heille Wincapita-sijoitusten olleen järkeviä.

Siis ihan oikeasti… Tässä vaiheessa hyväuskoisuudelle luulisi selvenneen jotkut rajat. Ei voi muuta todeta kuin että ilmeisesti Joseph Goebbelsin kieroutunut ohje pitää tässä tapauksessa paikkaansa - jos valehtelet, niin kerro mahdollisimman suuri valhe, ne menevät helpommin läpi kuin pienet.

Taustaksi todettakoon, että Wincapita oli sijoitusklubi, jota tutkitaan pyramidihuijauksena. Se lupasi ihmisille satojen prosenttien tuoton vastineeksi sijoituksista ja väitti tuottavansa heille voittoa valuuttakaupalla. Todellisuudessa valuuttakauppaa ei käyty, vaan joillekin jäsenille maksetut tuotot tulivat verkoston uusiksi jäseniksi rekrytoitujen sijoituksista. Johtohenkilöt saivat saaliikseen ilmeisesti sadan miljoonan euron potin, kun kymmenen tuhatta toivorikasta lahjoitti heille säästöjään ja kannusti sukulaisiaan ja ystäviään tekemään samoin.

Tarkennus sähköpostia lähettäneille: En kiistä, etteikö melkein kuka tahansa kansalainen voisi kyhätä kokoon ohjelmiston, jota voi markkoida sijoitusanalyysien tueksi. Kokonaan eri asia on, että toimiiko se. Jos itse keksisin rahantekokoneen, niin pitäisin sen ihan omana salaisuutenani ja nauttisin sen hedelmistä. Siinä mielessä onkin ihailtavan epäitsekästä, että WinCapita haluaa ”rikastuttaa” tuotteellaan muita.

Tein valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitän, että Helsingin kaupunginvaltuusto korvamerkitsee osan uudisasunnoistaan vanhusväestön käyttöön senioriasuntokohteiksi.

Kaupungin tavoitteena on, että yhä useampi seniori asuisi mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se on yleensä myös ikääntyvien oma toive. Huomattavan suuressa osassa helsinkiläisistä kerrostaloista ja muissa asumuksissa on kuitenkin liikkumisen esteitä. Yhdestäkin kohdasta katkeava esteettömyys voi katkaista joiltakin ihmisiltä kulkemisen kokonaan, vaikka liikkumisen helppous on tärkeää varsinkin pyörätuolien ja rollaattorien kanssa kulkeville.

Helsingin esikaupungit on rakennettu pääsääntöisesti 1950-80-luvuilla. Suuren maaltamuuton aikaan eli 1960-1970-luvuilla grynderit rakensivat kokonaisia alueita kerralla valmiiksi. Lähiöasunnot rakennettiin alunperin nuorille lapsiperheille, mutta vuosikymmenten kuluessa niiden asukkaat ovat ikääntyneet ja vaatimukset asumiselle muuttuneet. Talot eivät useinkaan vastaa esteettömyyden tavoitteisiin. Myös hämmästyttävän monissa sellaisissa taloissa, joihin hissi on rakennettu, johtaa hissitasanteelle hankalakulkuinen portaikko.

Asuntojen uudistuotannossa ja asuntoalueiden suunnittelussa esteettömyys huomioidaan hyvin, jopa pieniin yksiöihin edellytetään nykyään rakennettavaksi suuri inva-mitoitettu wc. Rakennusmääräyksille on hyvät perustelut, ristiriitana voi pitää vain sitä, että suurin osa näistä uusista asunnoista ohjautuu sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka eivät kärsi liikkumisen esteistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin asukkaiksi valituista hakijoista 97% oli työikäisiä. Alle 34-vuotiaita ja oletettavasti fyysisesti terveitä nuoria oli 58%, 18-24-vuotiaita oli 26%. Koko vuonna vain 3 % asukkaiksi valituista oli yli 65-vuotiaita henkilöitä, mikä määrä on pysynyt samana vuosien ajan.

Kaupungin asunto- ja maapoliittisena tavoitteena on lisätä monipuolista asuntotarjontaa, parantaa asumisoloja sekä tasapainottaa asuntomarkkinoiden toimintaa. Päämääränä on huomioida erilaiset väestöryhmät ja elämäntilanteet entistä paremmin asuntotuotannossa. Aloitteeni tukee tavoitetta.

Jos osa uusista asuntokohteista varataan ikääntyneille, tarjolla olevien asuntojen määrä ei vähene kokonaisuutena, sillä portaita kävelemään kykeneville nuorille vapautuu vastaavasti asuntoja vanhasta asuntokannasta, asuntotarjonta kuitenkin monipuolistuu. Uudistus edistää myös vanhuspoliittisen strategian toteutumista ja tehostaa erityisesti kotihoidon toimintaa, sillä kaupungille on helpompaa tuottaa palveluita alueellisesti keskitetysti. Uudistus edistää myös vanhusten henkistä hyvinvointia, sillä senioritalot luovat edellytykset kanssakäymiselle ja yhteisöllisyydelle, joka vähentää ikääntyvien yksinäisyyttä.

Virallisen tasa-arvopolitiikan asiakirjoihin on kirjattu kunnianhimoisia tavoitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Työelämän ja koulutuksen alueella on tehty toimenpiteitä tasa-arvosuunnittelun kehittämiseksi, segregaation purkamiseksi ja naisten tutkijanuran edistämiseksi, mutta sukupuolinäkökulman huomioiminen on silti edelleen puutteellista monilla yhteiskunnan alueilla.

Tasa-arvoa on kuitenkin mahdollista edistää sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella ja tiedostamisella. Nuorten tasa‐arvotietoisuutta on vahvistettava ja se voidaan toteuttaa koulutuksen kautta, jolloin opetussuunnitelmat ovat ratkaisevassa asemassa.

Tein kaupunginvaltuuston kokouksessa 3.3.2010 seuraavan aloitteen: Esitän, että Helsingin kaupunki kehottaa kaupungin kouluja ja erityisesti lukioita nostamaan sukupuolinäkökulman esiin opetussuunnitelmissaan ja oppimateriaaleissaan. Se on lukiolain mukaista, sillä lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista päättää valtioneuvosto. Opetushallitus päättää opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä vahvistamalla opetussuunnitelman perusteet, joiden pohjalta opetuksen järjestäjät laativat paikallisen opetussuunnitelman. Lukiot voivat kuitenkin profiloitua ja painottaa opetuksessaan eri aihekokonaisuuksia. Koulujen johtokuntien tehtävänä on laatia kaupungin opetuslautakunnan jaostolle esitykset opetussuunnitelmista ja muista opetuksen järjestämiseen liittyvistä koulu- tai oppilaitoskohtaisista suunnitelmista sekä hyväksyä vuosittain opetussuunnitelmaan perustuvat suunnitelmat.

Ehdotan, että Helsingin kaupunki kehottaa kaupungin kouluja ja erityisesti lukioita nostamaan sukupuolinäkökulman esiin opetussuunnitelmissaan ja oppimateriaaleissaan. Se edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja opiskelijoiden kasvamisesta yhteiskunnan jäseniksi sekä heidän persoonallisuutensa monipuolista kehitystä. Se auttaa nuoria ymmärtämään, miten yhteiskunnallisen vallan jakautuminen vaikuttaa tieteen ja historiankirjoituksen tutkimuksen kohteen ja menetelmien valinnoilla siihen, millaista tietoa tuotetaan. Sinällään on hyvä, että tasa-arvoa edistetään opetussuunnitelmissa läpäisyperiaatteella, mutta sen lisäksi tarvitaan konkreettisia toimintaesimerkkejä tai tavoite jää sanahelinäksi.

Lähetin 25.1. kaupunginvaltuuston kyselytunnille kysymyksen:

Helsingissä on ilmassa paljon pienhiukkasia. Ne ovat kaikista haitallisin ilmansaaste ihmiselle ja vaikeuttavat kroonista astmaa, keuhkoahtaumaa sekä sydän- ja verisuonitauteja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan jopa 1300 suomalaista kuolee ennenaikaisesti ulkoilman pienhiukkasten vuoksi ja vielä useampi sairastuu niiden johdosta.

Suuri osa pienhiukkasista on peräisin liikenteestä ja varsinkin dieselautoista, joiden yleistymistä on viime vuosina tuettu verovaroin. Pienhiukkasia voi päästä ilmaan myös tehtaiden, yksittäisten taloyhtiöiden ja omakotitalojen lämmityskattiloista ja uuneista. Merkittävä määrä hiukkasista on peräisin yksityiskotien takoista. Aikaisemmin on arvioitu, että jopa kolmannes hengityssairaiden elämänlaatua alentavista pienhiukkasista tulee epäpuhtaasta palamisesta takoissa ja uuneissa.

Pienhiukkasten vähentäminen on otettava päätavoitteeksi ympäristönsuojelussa kasvihuoneilmiön pysäyttämisen ohella. Siksi kysyn, millaisiin toimiin Helsingin kaupunki on ryhtynyt vähentääkseen sekä liikenteestä että puun polttamisesta aiheutuvia ilman pienhiukkasmääriä?

Helsingin kaupunginvaltuustossa käytiin eilen kova keskustelu koulujen kasvisruokapäivästä.

Tähän asti kouluissa on tarjottu lapsille mahdollisuus valita lounaaksi joko kasvis- tai liharuoka, eli kouluissa on ollut kasviruokaa tarjolla joka päivä. Oppilas on saanut itse valita, syökö pelkästään kasviksia vai sekaruokaa, eikä kenenkään ole tarvinnut ilmoittaa kouluun erikoisruokavaliota sitä varten. Nyt tämä valinnanvapaus heikkenee, kun oikeus liha-ateriaan päätettiin poistaa joka viides päivä. Itsekin kannatan vihannesten ja hedelmien lisäämistä suomalaisten ruokavaliossa, mutta mielestäni sen pitää tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta ja virallisia ravitsemussuosituksia noudattaen. Siksi käytin puheenvuoron ja äänestin lasten valinnanvapauden puolesta eli vegetarismipakkoa vastaan.

Päätöstä koulujen vaihtoehdottomasta kasvisruokapäivästä ei tehty säästösyistä, sillä kasvisruoka tulee kalliimmaksi kuin normaaliateria. Opetusvirastossa ollaan nyt kuulemma huolissaan ruokailun määrärahoista ja siellä käydään nyt keskustelua siitä, miten lisääntyvät kustannukset katetaan. Pahinta olisi tietysti, jos ne pitäisi ottaa opetuksen määrärahoista, kun jo ennestäänkin keskustellaan koulujen lakkauttamisista. Lisäksi opetussektorin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen (sd) kritisoi kasvisruokaesityksen valmistelua kaupunginhallituksessa, joka oli mm. poistanut viraston valmistelutekstistä  asian laillisuusnäkökulmaan liittyvät asiakohdat.  

Päätös rikkoo myös valtakunnallisten ravitsemusasiantuntijoiden ohjeistuksia, joiden mukaan kouluissa tulisi tarjota kaksi lounasvaihtoehtoa, joista toinen on sekaruokaa. Itse muistuttaisin, että on syy sille, miksi puhumme ruokaympyrästä. Sillä havainnollistetaan ravinnon monipuolisuutta ja eri elintarvikeryhmien suhteellista määrää ruokavaliossa. Päivittäisiin aterioihin valitaan jotakin kaikista ympyrän lohkoista ja ruokavalion monipuolisuus toteutuu, kun ympyrän lohkoista valitaan vaihdellen eri ruoka-aineita. Hyvä ruokavalio on kokonaisuus, mikään yksittäinen ruoka-aine ei tee ruokavaliosta hyvää tai huonoa vaan ruoka-aineet täydentävät toisiaan.  

Opetuslautakunnan selvityksen mukaan kouluruokailussa on suurin ongelma se, etteivät kaikki oppilaat nauti ateriaa laisinkaan. Tavoitteeksi tulisi siis pikemminkin asettaa, että koululaisten lounas olisi mahdollisimman houkutteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen. Ruokalistaa pitäisi kehittää sen perusteella, että mahdollisimman moni lapsi käyttäisi maksuttoman lounaan hyväkseen, eikä kävisi ruokatunnilla karkkiostoksilla, mihin kasvisruokapakko osaa nuorista kannustaa.  

Millään järkiperusteilla ei ollut kuitenkaan eilen vaikutusta, vaikka ravitsemusasiantuntija ja lääkäri kävivät puhujanpöntössä kertomassa mielipiteensä. Kasvisruokapäätöksen taustalla vaikutti Vegaaniliiton lobbaus, jonka mukaan lihasta luopuminen parantaa eläinten asemaa yhteiskunnassa ja pienentää suomalaislasten jättämää hiilijalanjälkeä maapallolla. Valtuutetut saivat liitolta parin viikon ajan sähköposteja, joissa se mm. toivoi kasvisruokapäivän lisäävän koululaisten ympäristöystävällisiä asenteita ja suositteli heidän viikoittaiseksi ateriakseen porkkanapalloja. Perustelut olivat siis puhtaasti ideologiset.  Asia jakoi puolueita. Karkeasti sanoisin, että äidit ja isät kannattivat valinnanvapautta, eli sekä seka- että kasvisruokaa, vastaavasti lapsettomat valtuutetut halusivat pakottaa lapset vegetarismiin.  

Mielestäni koko asia ei kuulu kaupunginvaltuuston toimialaan. Lisäksi se on hämmästyttävän tekopyhä. Ei ole poliitikkojen tehtävä kieltää kasvavilta lapsilta täysipainoista ravintoa, kun eivät edellytä samaa itseltäänkään. En ymmärrä, kuinka valtuutetut luulevat olevansa oikeutettuja päättämään siitä, mitä muut saavat syödä. Nuo samat lasten vegetarismipakkoa kannattaneet valtuutetut muuten nauttivat itse valtuuston kuppilassa loimulohta. 

Esitin kokouksessa toivomusponnen, että kasvisruokapäivinä tarjottaisiin mahdollisuus sekaruokaan kasvisruokapäivinä samoin, kun nyt on mahdollisuus kasvisruokaan sekaruokapäivinä. Valtuuston puheenjohtaja (vihr) ei suostunut ottamaan asiaa edes äänestykseen.

Lehdissä on kirjoiteltu siitä, kuinka energiayhtiöt ovat nostaneet kaukolämmön hintaa. Osa ihmisistä on sen perusteella hypännyt johtopäätökseen, että taloyhtiöiden kannattaisi siirtyä hankkimaan lämpöenergiansa esimerkiksi pellettien polttamisella. Se on huono idea.

Helsingissä on jo nykyään ilmassa todella paljon pienhiukkasia. Harva tietää, että ne ovat kaikista haitallisin ilmansaaste ihmiselle, ja aiheuttavat vuosittain useita kuolemia ja sairauksia hengityselin- ja sydän- ja verisuonitautien muodossa.

Pienhiukkasia pääsee ilmaan paitsi lämmitysuuneista, myös yksityiskotien takoista ja dieselautoista. Tutkijoiden mukaan tuo takkojen polttelu on yksi kaikista merkittävimmistä ilman saastuttajista Suomessa.

Pienhiukkasten vähentäminen on otettava päätavoitteeksi ympäristönsuojelussa kasvihuoneilmiön pysäyttämisen ohella. Pääkaupungin energiaratkaisut täytyy tehdä sen pohjalta. Myös valtion on kehitettävä auto- ja polttoaineveroa sellaiseksi, että pienhiukkasia levittävien dieselautojen määrä vähenisi. Tulisijojen hupikäyttöä pitäisi rajoittaa yksityistalouksissa. 

Mitä mieltä olette? Entä onko teillä tietoa siitä, voiko tavallisiin taloyhtiöihin jo nykyään saada tehokkaat filtterit, joilla hiukkaset voi suodattaa savusta? Itselläni ei ole aavistustakaan onko sellaisia markkinoilla, mutta ehdottomasti pitäisi olla, samoin niiden käyttöönoton täytyisi olla pakollista kaupungeissa ja itse asiassa koko Suomessa.